Mitä ripuli on?

Ripulista on kyse silloin, kun uloste on tavanomaista löysempää ja nestemäisempää.

Akuutti ja krooninen ripuli

Ripulia on kahta tyyppiä, akuuttia ja kroonista. Akuutti ripuli on yleisin ripulin esiintymismuoto. Siinä uloste sisältää runsaasti vettä, ja sairaus kestää vain muutaman päivän. Äkillisimmät sairastumiset johtuvat suolistoon kohdistuvasta tulehduksesta (jonka aiheuttajia voivat olla bakteerit, virukset tai loiset). Syynä voi olla myös muu kuin tulehdus, jolloin sairauden taustalla on lääkitys tai lääketieteellinen trauma. Kroonisessa ripulissa uloste on myös löysää, mutta tuolloin ripuli kestää paljon pidempään. Sen syynä voi olla esimerkiksi tulehduksellinen suolistosairaus, keliakia tai ärtyvän suolen oireyhtymä. Kroonisen ripulin oireet ja vaikutukset ovat usein huomattavasti vakavammat kuin akuutin ripulin.

Oireet

Ulosteen koostumus on diagnoosin kannalta tärkein tekijä, mutta se ei ole ripulin ainoa ominaisuus. Ulostamiskerrat lisääntyvät usein, samoin kerralla ulostettava määrä. Näillä oireilla ei kuitenkaan usein ole merkitystä, jos ulosteen koostumus on normaali. Muita oireita voivat olla esimerkiksi tavanomaista kiireellisempi ulostamistarve, ulosteen verisyys tai limaisuus, vatsakivut ja elimistön kuivuminen (joka lisää ripulin vakavuutta huomattavasti). Ripuli voi toisinaan, vaikkakin harvoin, vaatia sairaalahoitoa ja vaikuttaa elimistöön vakavasti. Ripulisairaudet maailmanlaajuisesti ovat alle viisivuotiaiden lasten toiseksi yleisin kuolinsyy, mikä johtuu pääasiassa elimistön kuivumisesta.

 

Esiintyvyys

Vuosittain maailmanlaajuisesti esiintyy keskimäärin kaksi miljardia ripulitapausta. Aikuisella on ripuli tyypillisesti noin neljä kertaa vuodessa. Ripulia voi esiintyä kaikenikäisillä ihmisillä, ja se on useimmissa tapauksissa hoidettavissa eikä kestä kovin pitkään.

Hoito

Akuutin ripulin tärkein hoitomuoto on potilaan nesteytyksestä huolehtiminen.

Precosa-lääke on tarkoitettu ripulin syyn- ja oireenmukaiseen hoitoon. Precosa ei pysäytä suolen toimintaa vaan vaikuttaa mm. estämällä taudinaiheuttajien kasvua (esim. E.coli, shigella, salmonella, stafylokokki) ja salpaamalla bakteerien toksiinien reseptoreita.